Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Pörröturkit

Talvi ei paljon hetkauta kuttulan elämää. Talvikarva on kaikilla todella tuuhea ja paksu. Talven huomaa siitä, että maitomäärä vähenee. Nyt varsinkin maitoa tulee alle litran päivässä, kun Käpy on useammin lypsämättä kuin lypsyssä.


Viikonloppuisin pörröturkkiset kuttuset pääsevät pihalle juoksentelemaan. Tuuli on kesäisin melkein musta, mutta talvikarva on tänä vuonna lähinnä harmaa. Viime talvena sillä oli paksut ruskeat karvapöksyt. Vapauteen päästetyillä karvapalloilla ei ole mitään tarvetta häipyä muille maille vierahille. Pysyvät visusti aivan lähituntumassa ja menevät itsenäisesti tarhaan, kun kyllästyvät pihajuoksuihin.


Anelma-Unelma on nykyään kaikkein pienin kuttu, sillä Tuulista kasvoi korkeajalkainen ja suuri kuttu, joka on hieman isompi Käpyäkin. 


Melkoisia mussukoita ne ovat talvipalleroina.

lauantai 9. joulukuuta 2017

Kukkia Kivimäkeen

Olin eilen ostamassa syntymäpäiväonnittelukimppua, kun huomasin kukkakaupan ovella muutaman alekassin. Enkä sitten voinut millään jättää niitä kasveja sinne, vaan oli pakko ostaa itselle. Ostin kaksi kassia, joista toinen maksoi viisi euroa ja toinen kaksi. Siinä viiden euron kassissa oli aika kivan näköinen muratti kaarella.


Toisena kasvina siinä oli lankaköynnös amppelissa. Tai sellaiseksi sen tulkitsin, sillä tämä oli aivan uusi tuttavuus minulle.


Halvemmassa kassissa oli kuusi kappaletta saintpaulioita. Nekin olivat ihan hyväkuntoisia ja kukkiakin niissä oli vielä jäljellä.


Laitoin ne toiveikkaana saliin, vaikka mikään kovin lämmin sali ei olekaan. Muratille viileys on valttia, mutta saintpaulioista en ole ihan varma. 


Toistaiseksi olosuhteet eivät ole parhaat huonekasveille, mutta toivon niiden säilyvän huonompien aikojen yli hengissä. Trenkituvassa ainakin myrtti oli päässyt kuivumaan ja pudottelee nyt lähes kaikki lehtensä. Vaikka sanotaan, että huonekasvit viihtyvät huonolla hoidolla, tarjoamani tämänhetkinen huono hoito on ehkä vähän liian huonoa niille.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Sinivalkoisin tunnelmin toivotamme hyvää itsenäisyyspäivää Kivimäestä. Yli satavuotias talomme on nähnyt itsenäisyyden alkamisen ja sen vaatimat sodat. Yli 200-vuotias asuinpaikkamme on nähnyt myös Ruotsin ja Venäjän hallinnan. Kunniakkaan historian tässä päässä pyrimme vaalimaan edelleen itsenäisyyttä ja vapautta rakkaassa kotimaassamme. 


Hyvää itsenäisyyspäivää!

maanantai 4. joulukuuta 2017

Kirjalliset ohjeet pelteihin

Muurari päätti antaa meille ihan kirjalliset ohjeet peltien käyttämiseen, että varmasti osaamme käyttää uutta hienoa Reinoamme. Pääpelti ei muuten olekaan se, minkä luulimme olevan. Pääpelti saattaa olla yläkerrassa tai sitten sitä ei ole ollenkaan. Mutta ei hätää, ei sitä sen enempää tarvitakaan. Ylin pelti kulkee nimellä talvipelti ja numerolla 1. Keskimmäinen pelti on nimeltään kesäpelti ja numeroltaan 2. Alin pelti on nimeltään uunipelti ja numeroltaan 4. 


Suoraan hellan päällä oleva pelti on nimeltään patteripelti ja numeroltaan 3.



Jotta muistaisimme kaikki mahdolliset variaatiot, oli meille jätetty hyvät ja tarkat ohjeet.


Leivontaa varten otetaan ainakin kaksi peltiä auki eli talvipelti ja uunipelti. Niitä karjalanpiirakoita varten voidaan avata myös kesäpelti, jolloin uuni kuumenee todella kuumaksi. Kesälläkin voi huoletta käyttää hellaa ja uunia, kun muistaa avata kesäpellin, jolloin liika lämpö menee suoraan hormista pihalle, eikä lämmitä muuripatteria. 


Lämmitystä varten pidetään talvipelti auki. Kahden ensimmäisen pesällisen ajan voi patteripelti olla myös auki, mutta ei yhtään pidempään, sillä patteri voi tulla muuten liian kuumaksi ja haljeta.


Kun tuli sytytetään, avataan talvipelti ja patteripelti. Patteripellin avaaminen saa aikaan hyvän vedon, jolloin tuli syttyy hyvin.


Tänään työ eteni seinän tasoituksena ja hyllyn asentamisena. Seuraava vaihe on kolmen rivin laatoitus tuohon takaseinälle. Ja ajattele, muurari ehdotti heti, että laatat tulevat toisiinsa kiinni ilman puolen sentin saumaa! Enkä edes ehtinyt sitä toivoa. Samalla selvitimme myös suvut, kun arvelin hänen olevan minulle sukua. Samasta kuninkaallis-aatelisesta sukuhaarasta polveudumme molemmat, vaikka ihan ensimmäisiä serkkuja emme olekaan keskenämme. Naapurimaan kuningas on 13. serkkuni.


Tänään kokeilin hellaa oikein vesikattilan kanssa. Yhdellä pesällisellä saa kolmen litran kattilallisen kiehuvaa vettä. Kahdella pesällisellä tekeekin jo kaiken muun mahdollisen. Jopa muuripatteri lämpenee jonkun verran. Ja pesällinen on aika vähän puuta, joten ihanan tehokas ja taloudellinen laitos tämä Reino on.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Nyt se alkaa!

Täten julistamme juhlallisesti Kivimäen tilan päärakennuksen keittiön Reino-hellan käyttöönotetuksi. Ja näin se tarkalleen tapahtui:

Avasimme pääpellin. Laitoimme puut tulipesään ja sytytimme tulen. Soitimme muurarille ja kysyimme vielä pelleistä, miten päin niiden oikein tulikaan olla.


Avasimme hetkeksi patteripellin. Se kuuluu olla auki sytyttäessä, jotta veto on parempi. Viimeistään kahden pesällisen jälkeen pelti suljetaan.


Ylimpänä on pääpelti. Keskimmäinen on kesäpelti, joka pidetään visusti kiinni talvikeleillä, ettei lämpö siirry suoraan hormiin. Pellin varsi näkyy varsin huonosti tuosta vanhasta laattarajasta. Vesisäiliön vieressä on uunipelti, joka avataan, kun halutaan lämmittää uuni ja paistaa ne karjalanpiirakat.


Muurari antoi luvan polttaa vain kaksi pesällistä päivässä toistaiseksi. Puhelun jälkeen aloimme jo kokeilemaan, onko missään lämmintä. Salissa olikin lämmön sijaan vähän savua. Sieltä puuttuivat tietysti vielä ne vanhanaikaiset pyöreät nuohousluukut. Isäntä kirmasi pakarituvalle ja toi sieltä puuttuvat luukut. Onneksi veto oli niin hyvä, ettei savua oikeasti tullut kovin paljon sisätiloihin. Jatkossa ei tulekaan enää ainakaan tuolta. 

Hyvin toimii hella jo ensimmäisen kokeilun jälkeisenä arviona. Vielä pitää hieman odottaa, että voi lämmittää täydellä teholla tai kokeilla uunia paistamiseen. Mutta onhan tämä merkittävä edistys tässä talossa, kun lämmitysjärjestelmä alkaa olla kunnossa.

lauantai 2. joulukuuta 2017

Umpimuuri ilman kissanmentäviä reikiä

Muurarin hetken oltua talossa oli taas tapahtunut paljon. Eniten muuttui kylpyhuoneen seinä, kun aukot oli muurattu umpeen. Suurimpaan aukkoon oli ilmestynyt nuohousluukku. Enää ei ole pelkoa, että mikään kissa pääsisi hormiin (luukun ollessa paikallaan). Muuten tämä tietää sitä, että lämmityskausi alkaa tässä talossa heti, kun nuo viimeisimmät muuraukset ovat vähän kuivuneet. 


On meillä vielä paljon opettelemista tämän lämmitysjärjestelmän kanssa. Peltejäkin on niin monta, että saa ihan ihmetellä, mitä minkäkin vetämisestä seuraa. Hellan uunisysteemeissäkin on pitkäksi aikaa opeteltavaa ennen ensimmäisten karjalanpiirakoiden paistamista.

perjantai 1. joulukuuta 2017

Joulukuu - kurassa maa kimaltaa

Pitkäaikaiset sateet ovat sotkeneet pihan aivan kauheaksi. Kaikkialla on pehmeää ja kuraista. 


Pihan läpi ajaminen on nykyään lähinnä luistelemista kuraisimmissa kohdissa. Myös kanatarha on aivan liejuinen ja liukas. 


Kenkien pohjat ovat aina ihan kurassa pihalla kulkemisen jälkeen. Saisivat sateet jo loppua, että tämä kurakausikin loppuisi joskus. En muista näin kuraista olleen edellisinä vuosina. 


Kurasta huolimatta kaikkea hassutustakin on olemassa. Olemme Sulevin kanssa lähes identtisiä karvaväritykseltä. Älä vaan sano, että kuvassa Sulevi muistuttaa jotain presidenttiä. :D


Kurasta huolimatta toivotamme hyvää joulukuun alkua kaikille lukijoille. Joulu tulee kuitenkin säistä riippumatta. :)