Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

torstai 18. tammikuuta 2018

Hirsipirtti

Väliaikainen hirsipirttimme on nyt lähes väliaikakunnossaan. Varsinainen remontti on tulossa tänne vasta, kun muut huoneet ovat kunnossa, sillä tämä on työläin kohde kaikkine putkineen ja viemäröintineen. Muissa pääsee aloittamaan seinien, kattojen ja lattioiden kunnostuksella. Mutta kyllähän keittiö on jo ihan asumiskelpoinen. Hajukin on hälvennyt lukuisten lattianpesukertojen myötä. Vielä sitä hajua jostain tulee, kun kumartuu kohti lattiaa, mutta yleistuoksu on ihan raikas.


Virsisohva on aika kiva loikoilupaikka, mutta tuntuu olevan kovasti varattu. Vihtori päätti ottaa sen omaksi paikakseen. Iltaisinkin se nukkuu alkuyön täällä ja tulee vasta aamuyöllä nukkumaan sänkyyn muun porukan luo.


Vaikka keittiö on aika suuri, ei se mikään tilaihme sentään ole. Tärkeimmät tietysti mahtuvat oikein hyvin, kunhan suunnittelee paikat kaikelle. Ja lattia on tietysti vino vähän joka suuntaan. Viinakaappia on korotettu toisesta päästä hieman liikaa ja patakaappia ei ole korotettu. Kaikki on iloisesti vinksallaan. Päätytuolit tulevat olemaan tulevaisuudessa salin puolella, mutta harjoittelemme jo kovasti niillä istumista.


Toimme jo jääkaapin tupaan, vaikka sille ei näin talvella olekaan tarvetta. Vieressä oleva suuri komero ajaa sen asian täysin. Tosin sielläkin pitää tehdä erinäisiä järjestelytehtäviä, jotta kaikelle on paikkansa. Jääkaappikaan ei voi jäädä tuohon, sillä laitamme tuonne vielä sen yläkaapiston, kunhan ehdimme. Huomaatko muuten, että kattoa on korotettu aikoinaan? Se selittääkin tuon kaltevuuden vasemmassa reunassa.


Pesukomuutin päälle tulee pyyheliinanaulakko, kunhan se jostain löytyy. Tuo laatikollinen tuoli on samalla myös silityslauta.


Renginkaappi, anteeksi trenginkaappi, pääsi seinälle kuivatarvikekaapiksi. Mikro ei ehkä ole aivan aikakautensa mukainen, mutta onhan se ihan tarpeellinen kapine muutoin. Tuo katosta, orresta, roikkuva naru on ihan vaan kissoja varten. Narun päässä on rapiseva karkkipaperi, joka on oikein suosittu lelu kissoillamme.


Trenginkaapin vuosiluku on varmaan ihan oikea, mutta nuo maalaukset ovat selvästi uudempaa perua.


Löysin salista ison arkun, jonka tyhjensin tekstiileistä. Tekstiilit vein tuulettumaan, sillä ne olivat imeneet hajuja itseensä. Kiikutin arkun keittiöön, mutta vähän paljaalta ja rumalta näytti tuo seinällinen edelleen.


Hain joskus vuosia sitten rompetorilta ostamamme ryijyn, jonka kiinnitimme seinälle. Näin näkymä kaunistui oitis. Tosin ryijyn kiinnitystä pitää vielä siistiä, eihän se noin saa repsottaa. Valaistus hoituu tuollaisella tehokkaalla työmaavalolla. Tosin tummat hirret pitävät huolen siitä, että pirtti pysyy tunnelmallisen hämäränä.


Kaikki keittiössä on vähän sieltä sun täältä kerättyä tavaraa, eivätkä ole aivan yhteensopivia, mutta sitä sentään pystyy vähän kerrallaan muuttamaan. Väliaikaiseksi ratkaisuksi tämä on ihan toimiva joka tapauksessa.

lauantai 13. tammikuuta 2018

Taas myllätään keittiössä

Ei Kivimäessä pitkään nautittu uudesta järjestyksestä. Taas saavat huonekalut kyytiä. Päätimme tässä vaiheessa siistiä keittiön hirsivaiheeseen, josta on sitten joskus helppo jatkaa remonttia ja tehdä seinien päällystykset.


Osa seinistä oli jo hirrellä, mutta ylhäällä ja alhaalla oli vielä huokolevyjen ja pinkopahvien sekä tapettien jäännöksiä, jotka päätimme poistaa kokonaan siistimmän yleisilmeen saavuttamiseksi.


Käytin yhden päivän ystäväni kanssa repimällä seinäpintoja, mutta vielä jäi revittävää seuraavallekin päivälle. Kaikki vaikeat kohdat jätimme suosiolla Isännälle, joka on kuitenkin vähän pidempi meitä.


Pikkuhiljaa keittiö muuttuu hirsipirtiksi, kun vanhat hirret tulevat näkyviin kokonaisuudessaan. Tunnelma on jotenkin hartaan juhlava, sillä siirryimme kauas historian kerroksiin, talon vanhimpiin osiin ja vielä kauemmas. 


Hirret näyttävät juuri samanlaisilta kuin naapurin torpassa, joka on 1700-luvulta. Kivimäessäkin oli ennen taloaikoja torppa, jonka hirsiä nämä luultavimmin ovat. Olemme siis päässeet niin kaukaisiin aikoihin näiden hirsien myötä. Ja mietipä hetki, milloin nämä ovat kasvaneet metsässä! Silloin kolkuttelemme jo 1600-luvun ovella. Nämä hirret ovat nähneet valtavan paljon kaikenlaista.


Elämme hetken näiden hirsipintojen suojassa ja nautimme niiden tuomasta historian havinasta, kunnes jonain päivänä siirrymme hirsitorpasta herraskaisempaan tupaan, jossa seinillä on jo paperointi hirsipinnan peittona.

maanantai 8. tammikuuta 2018

Virsisohva ja viinakaappi

Loppiaisena pesimme tuvan lattiaa oikein urakalla. Vettä piti vaihtaa usein, sillä lattiasta irtoaa mustaa möhnää, vaikka se näyttääkin suhteellisen siistiltä. Välillä lattia sai kuivua, ja seuraavana päivänä urakka piti tehdä uusiksi. Lattiaa saa nyt pestä vielä moneen kertaan, että kaikki mahdollinen vanha lika irtoaa ja hajut lähtevät. Ja kyllä pesu siihen auttaakin, vaikka onhan se vähän työlästä pestä hinkaten lattiaa joka päivä.


Siirsimme myös huonekaluja, sillä päätimme ottaa keittiön nyt käyttöön, vaikka siihen on remonttikin tulossa. Sali pitää remontoida ensin, joten sinne pitää saada tilaa. Vanha puusohva siirtyi saunan pukuhuoneeseen, jonne se sopi oikein hyvin. Tilalle tuli virsisohva, joka on saanut nimensä taustansa vuoksi. Tämä oli ollut sen edellisen omistajan miehen isoäidin sohva, jolla jokainen oli saanut laulaa virsiä mummon kanssa.


Myös viinakaappi muutti keittiöön. Viinakaappia tästä ei enää tule, vaan astiakaappi, mutta viinakaapin nimellä tämä kulkee taustansa vuoksi. Jopa muurari tiesi sen kertomuksen pimeää viinaa myyvistä äidistä ja tyttäristä. Hän tiesi kertoa, että paikkaa oli kutsuttu kolmen pillun majataloksi (juu, anteeksi). Mutta nyt kaappi saa olla astiakaappina Kivimäen tuvassa virsisohvan vieressä. Ehkä se tasoittaa taustan sopivaksi.

Pientä vinoutta lattiassa :D

Tasapuolisuuden vuoksi on tietysti laitettava kuva, jossa on Sulevi, ettei pelkästään Vihtori saa olla esillä. Outo valoilmiö on näkynyt tänään pihalla myrskytuulisen yön jälkeen.

lauantai 6. tammikuuta 2018

Puutarhasuunnitelmia tälle vuodelle

Vuoden alussa iskee aina hurja halu suunnitella tulevaa vuotta. Niin tapahtui tänäkin vuonna. Nyt suunnitelmat kohdistuvat puutarhaan ja piha-alueisiin, joihin olen jo aiemmin tehnyt suunnitelmia. Osa on jo toteutunut, mutta vielä on paljon tekemättäkin.


MARJATARHA
Mustikoiden on tarkoitus siirtyä vihdoin tänä vuonna marjatarhaan. Pensasmustikat ovat yhden kasvihuoneraadon sisällä ja osittain jo vadelmikon peittämänä. Vadelmien suhteen ei ole vielä suunnitelmaa, mutta mustikat saavat siirtyä omalle alueelleen. Ehkä siis jo tänä vuonna voimme poimia niistä satoakin. Nyt, kun mustikat ovat kaukana piilossa, linnut löytävät ne liian äkkiä, eikä meille ole ollut tarjolla kuin vähän maistiaisia.


KASVIMAA
Kasvimaa tuntui jo heti liian pieneltä, mutta toistaiseksi kasvulaatikoiden määrä saa olla se, mikä on. Mutta mansikkamaa meiltä puuttuu, vaikka mansikantaimia on vähän siellä ja täällä hajallaan odottamassa sijoituspaikkaa. Kasvimaan alareuna on vielä täysin vapaa ja sinne tuo mansikkamaa on tulossa.


Toiselle puolelle on tulossa raparperien metsikkö, kunhan ne lukuisat puskat saadaan siirrettyä. Siirron pitäisi tapahtua todella aikaisin keväällä, jotta kasvu olisi runsasta ja rehevää. Raparperia meillä on todella paljon, joten siitä varmaan tulee mukavasti satoa siirrosta huolimatta.


PIHA
Pihalla kököttää ruma kasvihuone, joka on lähdössä tänä vuonna pois. Sen jälkeen suurin osa styroxeista on poistettu tältä tilalta. Jossain vaiheessa kana-aitaus tehdään navetan ovesta oikealle, kun siinä on paremmin tilaa. Navetan etupihan on oikein hyvin nyt siivottu, kun kanat ovat tehneet selvän kaikesta rehottavasta rikkakasvillisuudesta.



KASVIHUONE
Kasvihuoneessa jatkamme altaan kivettämistä. Pumput ja putoukset laitetaan toimintaan.


Luultavimmin jossain vaiheessa on pakko keksiä joku kate maanpeitoksi, sillä rikkakasvien kitkentä on aivan järkyttävää erittäin kasvuvoimaisessa lämpimässä ympäristössä.


Kaikenlaista muuta pientä askaretta on varmaan luvassa pihalla näiden lisäksi, mutta varmaan nämä ovat ne selkeimmät tehtävät asiat.

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Verhoja

Viime lauantaina olimme menossa katsomaan Cats-musikaalia Tampereelle. Sanoin Isännälle, että voisimme käydä kynttiläostoksilla matkan varrella Ikeassa. Ja niin me menimme. Ostimme myös edulliset harsoverhot tulevaisuuden tarpeita varten (vaikka siihen mahdolliseen paviljonkiin). Koko Ikea-käyntiin saimme kulutettua reilun tunnin ruokailuineen. Ja se isompi sininen kassi oli aivan ylipursuavan täysi kaikkea tarpeellista pientavaraa. Muuten jokaisen kissanomistajan pitäisi kyllä käydä katsomassa nuo laulavat kissat, olivat ne niin hyviä.

Koska keittiö on aika karu, arvelin, että nuo ostetut verhot voisivat roikkua tilapäisesti vaikka tuossa keittiön ikkunassa. Ja niin kiinnitimme ne verhovaijerilla ja parilla nauhanpätkällä. Kyllä nyt on rumanttista*!


Ja tietysti piti laittaa myös kirjaston toiseenkin ikkunaan tilapäinen verho, ettei se näyttäisi niin paljaalta. Ehkä kirjastoon kaipaisi vähän enemmän kontrastia noihin verhoihin, sillä minun silmiini nuo keltaiset jäävät vähän turhan valjuiksi varsinkin tapettia vasten. Pitäisiköhän tapetista poimia jokin syvempi värisävy verhoihin?


*Sana rumanttinen kuvaa sellaista hieman ylimenevää (minun mieleeni) romanttista tunnelmaa.

tiistai 2. tammikuuta 2018

Kirjasto järjestykseen

Kun kerran kirjakaappi tuli jonkinlaiseen järjestykseen, olikin helppo järjestellä kirjastoa lisää. Vielä kaikelle ei ole omaa paikkaa, mutta vähitellen huoneiden valmistuessa tavarat löytävät omat säilytyspaikkansa. Tuo tilapäisverho muuten ehti repsottaa aika pitkään kahden hakaneulan varassa, mutta nyt se on aseteltu peräti neljällä hakaneulalla. Onhan se jo paljon siistimpi, onhan?


Kirjasto on aika pieni huone, eikä sinne määräänsä enempää mahdu. Tulostimelle toivoisin löytäväni hieman korkeamman tason, mielellään laatikollisen. Tuo käsityöpöytä on päältä aukeava, joten kovin käytännöllinen se ei ole tarkoituksessaan. Hienoahan olisi, että tulostimenkin saisi jonnekin piilotettua, sillä ei se ainakaan kaunista näkymää. Keinu saattaa vielä etsiä muuta paikkaa. Ehkä tänne muuttaa joku talon isoista vanhoista keinuista, kun kamina on paikallaan.


Nyt minulla on työpiste, jossa voin tehdä ergonomisemmin töitäni. Tähän asti olen tehnyt kaiken makuukamarin sängyllä istuen. Tosin sähkö tulee vielä jatkojohdolla, mutta siihen saa koneen oikein hyvin kiinni. Tuohon ikkunaan voisin vielä hakea tilapäisverhon, ettei näytä niin paljaalta. 


Kaikenlaisia vanhoja työpöytätarvikkeita on löytynyt eri puolilta taloa. Vielä haluan tuohon vihreäkupuisen pankkiirilampun työvaloksi. Kukkien pitää vielä siirtyä eri paikkaan, mutta vielä niitä paikkoja ei ole määriteltynä. Pöydän pintakin saattaa vielä vaihtua vihreäksi.


Vuosi alkoi siis hyvin asuintilan kannalta. Meillä on jo kolme käyttökelpoista huonetta. Pitääkin jatkaa tätä valloitusoperaatiota pian myös salin puolella.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Vuoden ensimmäiset askareet

Uuden vuoden alkaminen innoitti taas tekemään jotain valmiimmaksi. Nyt oli vuorossa kirjasto, joka oli aivan sotkussa ja vaikeakulkuinen tavaramäärän vuoksi. Päätimme valmistaa edes yhden nurkan niin valmiiksi, että kirjakaapin saisi paikoilleen ja täytettyä kirjoilla. Ensin siis piti laittaa lattialistat kahdelle seinälle paikoilleen.


Sitten avasimme edellisen asukkaan kirjalaatikot, kävimme ne läpi samalla kun asettelimme ne kaappiin. Eivät ne tietenkään sinne mahtuneet, sillä nämä täyttivät ennen koko tuon seinän mitalta olleen kirjahyllyn. Avasimme kuitenkin kaikki laatikot ja asettelimme loput kirjat odottamaan niitä tuunattavia kirjahyllyjä, jotka myös ovat olleet pitkään vaiheessa. Nyt, kun talossa on lämmin, voi ihan tosissaan tehdä kaikenlaista, mitä kylmässä talossa ei voinut kuvitellakaan.


Punainen pino on Alexandre Dumas'n tuotantoa. Kirjoja löytyi valtavasti, varmaan koko hänen tuotantonsa muskettisotureista Monte Criston kreiviin ja kaikkea mahdollista muutakin.


Osa tuli laitettua riviin kirjakaappiin, kun toinen laatikollinen vielä odotti vuoroansa. Joku kaunis päivä pitää yhdistää kirjat yhdelle hyllylle kokonaisuudeksi (ja aakkosjärjestykseen). Kirjoista ei kovin moni ollutkaan sellainen, ettemme olisi halunneet säilyttää, joten lahjoitukseen lähti vain kymmenisen kirjaa. Itselleni otin iltalukemiseksi Kjell Westön Missä kuljimme kerran, sillä minulla on sen kirjan kokoinen aukko sivistyksessä.