Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

maanantai 19. helmikuuta 2018

Kurkistus konttuuriin epätoivoisen suuren urakan keskeltä

En kyllä ikinä kuunaan koskaan olisi lähtenyt tekemään pientä viikkosiivousta ruokakomeroon eli konttuuriin, jos olisin arvannut sen vievän näin paljon aikaa ja työtä. (Olisi se ollut kuitenkin pakko tehdä jossain vaiheessa.) Mutta aloitettu työ on kunnialla saatettava päätökseen, joten jatkettava sitä oli. Eikä valmista näy missään, sillä työ poiki lukuisasti muita sivuprojekteja kylkeensä. Myös kellari piti siivota ja sinne piti saada uudet hyllyt. Kaikki tavara oli järjesteltävä, inventoitava ja lajiteltava. Lisäksi kaikelle pitäisi löytyä järkevä säilytyspaikka. Tämä omavaraisuuteen pyrkiminen tuo tullessaan valtavan määrän uusia tarpeita. Kaikelle pitäisi löytyä jokin säilytysmuoto talveksi, joten purkkia, purnukkaa ja pulloa on oltava valmiina.

Mutta jostain sentään on jo paikoillaan. Lähes kaikki ruokatarvikkeet (myös trenkituvalta tuodut) ovat jo konttuurissa. Pihatuvassa on vielä jotain tänne tulevaa, kunhan ehdimme sieltä hakea ja lajitella. Mutta kurkistetaan vähän sisälle.


Ikkunan alla olevasta hyllyköstä teimme talvijääkaapin. Meillä ruoka koostuu yksinkertaisista valmistusaineista, joten tavarat mahtuivat ihan mukavasti näille hyllyille.


Ikkunan viereisen seinän ylähyllylle laitoimme harvoin tarvittavat talouskoneet. Vaikka ne ovat varsin korkealla, jopa minä yllän ottamaan ne porrasjakkaran avulla. Alemmalla hyllyllä ovat uusimmat laatikkohankinnat, joiden sisällä on muovitavaraa.


Kolmessa ensimmäisessä laatikossa ovat pakasterasiat kansineen. Isäntä sai kirjoittaa tekstit, sillä hänellä on paljon kauniimpi käsiala kuin minulla. 


Oven viereisen seinän ylähyllyllä ovat muoviset pullot. Kunhan kellarin järjestelytyöt ovat valmiina (hyllyt koottuna), näistä varmaan osa menee sinne säilytykseen. Mutta nyt ne vievät vähemmän tilaa tuolla.


Toisella hyllyllä on epämääräinen sarja peltipurkkeja, jotka löytyivät nykyisistä varastoista. Näissä on kaikkea usein tarvittavaa tuotetta sokerista lähtien. Se hyllypaperi puuttuu edelleen tältä hyllyltä. Ehkä seuraavaksi tämän hyllyn nähdessäsi se on jo paikoillaan (toiveajattelua).


Hyllyköiden päällä on myös yleistä käyttötavaraa. Koreja pitäisi hankkia selkeästi lisää, sillä niihin on hyvä varastoida pieniä jauhopusseja ja rasioita.


Toisessa hyllykössä on muutama laatikko, joihin saa myös kätevästi kaikkea harvemmin tarvittavaa tavaraa. Oikeanpuoleisessa hyllykössä ovat muut ruokatarvikkeet säilykkeistä kuivattuihin tuotteisiin. Kuinkahan monta purkkia kuivattua mustikkaa ihminen tarvitseekaan? :)

Mikä ihmeen muovipurkki tuonne korien väliin on jäänyt? Huoh...

Toisen hyllykön päällä on myös ruokatarvikepurkkeja, joihin Isäntä saa kirjoitella etikettejä joutessaan. Huomasin muuten, että meillä oli aika monta pussia rikottuja ohrasuurimoja (ovat nyt tuossa taaemmassa purkissa). "Joku muu" ostaa aina niitä, kun pyydän tuomaan kokonaisia (pussin alanurkassa lukee hyvin pienellä sana rikottuja). Käytämme yleensä ohraa, kun ohjeessa lukee riisiä, sillä ohraa kasvatetaan paljon lähempänä ja se on maukkaampaa ja ravinteikkaampaa kuin riisi.


Muutama lasipurkki on ihan silmäniloksi reunalla. Toki voi noista kirpeistä puolukka- ja pihlajakarkeista muutaman napata ohimennen. Jospa ne kesään mennessä olisivat jo huvenneet.


Huomasit varmaan, että lasipulloja ei ollut vielä mainittu, purkeista puhumattakaan. Niitä on vielä laatikoittain keittiön puolella. Pihatuvassakin on vielä paljon lajiteltavaa, mutta varmaan jo kesään mennessä kaikki ovat varastoissaan paikoillaan (toiveajattelua).

tiistai 13. helmikuuta 2018

Komero valmiina täytettäväksi

Komeroprojekti on edennyt jo hyvään vaiheeseen. Pesut ja puunaukset ovat ohi, säilytyskalusteet ovat löytyneet ja nyt olisi aika täyttää komero niin, että kaikki tavarat ja tuotteet ovat järjestyksessä omilla paikoillaan. 


Jääkaappi löysi paikkansa ankaran pyörittelyn jälkeen komeron nurkassa niin, että sen oven aukeamissuunta on järkevästi. Komeroon ei tule sähköä nykyään, joten jääkaappi on toistaiseksi vain koristeena. Mutta ei täällä kylmästä ole puutetta näin talviaikaan muutenkaan. Jääkaapin viereen mahtui täydellisesti Isännän tekemä hyllykkö, joka antaa vihjeen, että meilläkin on ollut muinoin valkoinen kausi, mutta pääsimme jo siitä yli. Näihin hyllyköihin on olemassa myös lasiovet, jotka eivät vielä ole päässeet valmiina paikoilleen.


Kaksi hyllyistä on komeron toisella laidalla. Ne olivat juuri sopivat tänne kokonsa puolesta. Kun ovet jostain löytyvät, kalusteet ovat vielä paremmat tarkoitukseensa. Jostain pitäisi hankkia sopivat vanerilaatikot hyllyille. Nuo pahviset eivät kovasti hivele silmiä.


Jos kylmätila loppuu komerossa kesken, voi loput laittaa kellariin, jonne pääsee komeron ikkunanpuoleiselta sivulta yläkerran portaikon alta. Ihmiset ovat olleet hyvin järkeviä ennen suunnitellessaan kylmäsäilytystiloja. Täällä ei olisi mitään tarvetta jääkaapille, mutta laiskanpulskeina varaudumme siihen, ettei aina viitsi hakea alhaalta kellarista jotain tarvittavaa kylmätuotetta. Siksi siis päädyimme pitämään edelleen jääkaappimahdollisuuden.


Lisäsimme yhden hyllyn seinäkaapin tilalle. Hyllyltä puuttuu vielä hyllypaperi. Meillä on vielä varastoissa niitä vanhoja hyviä paksuja vahapintaisia papereita, jotka kestävät hyvin käyttöä. Kaapin takana olleisiin palkkeihin naulasimme uudet naulat. Näihin voi sitten ripustella jotain tarvikkeita tai pussukoita. 


Kellarikomero on talon kylmimmässä nurkassa, sillä tänne ei osu aurinko säteillään kuin hyvin varhain keskikesän aamuna. Viileyttä voi säädellä seinäventtiilillä, jonka saa avattua narusta vetämällä.


Siirsimme takaisin leivinalustat, jotka olivat aiemminkin tällä seinustalla. Nyt ne ovat yhdessä nipussa helposti saatavilla.


Myös leipien kohotuslaudoille löytyi sopivasti seinätilaa ihan oven vierestä.


Muita seinillä olleita tavaroita ei tarvinnut siirtää. Näillekin oli tarkkaan suunniteltu paikkansa, ja samoille paikoille ne saivat mennä siivouksen jälkeen.


Kellarin oven viereisellä seinällä olleet tavarat saivat myös pitää paikkansa. Sahan tarkoitusta mietimme, mutta lihakirveen viereisyys voisi viitata ronskimpaan lihan paloitteluun.


Tämäkin suurikokoinen pönttö on mysteeriesine. Päältä se näyttää suurelta kattilalta, jossa on reiällinen kansi erikoisesti sijoitetuilla ottimilla.


Sisällä on kevytrakenteinen osa, jossa on reiällinen pohja ja varsi kahvalla. Jos tiedät tämän pöntön kayttötarkoituksen, kerro ihmeessä. 


Seuraavaksi on vuorossa komeron täyttäminen, johon menee varmasti taas aikaa muutama päivä, jotta kaikki ovat järkevästi käyttötarkoituksensa ja -tarpeensa mukaan saatavilla. Meillä nämä viikkosiivoukset tarkoittavat, että siivousta tehdään viikkotolkulla. :D

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Ihan pieni viikkosiivous vain

Ihan vaan piti järjestellä hieman tavaroita. Mutta eihän se siihen tietenkään jäänyt, ja nyt meillä on taas kaaos keittiössä.



Otimme järjestelykohteeksi kellarikomeron, johon on viime aikoina vain viety tavaraa pusseissa, laatikoissa ja muissa säilytysastioissa. Nyt komeroa käytetään jääkaappina, joten on korkea aika saada vähän siistittyä tätä komeroa.


Ja sitten, kun komero oli saatu tyhjäksi (ja keittiö täydeksi), oli hyvä siivota ja pestä pinnat kattoa myöden oikein kunnolla ja perusteellisesti.


Mutta sitten tuli ilta ja työ piti keskeyttää. Ja mieleeni palasi komeron alkutilanne, joka oli toki paljon pahempi kuin nykyinen epäjärjestys. Katsopa kuvaa oikein tarkasti, varsinkin tuota lattialla olevaa roskan määrää verrattuna pakastimen korkeuteen! 


Ensimmäisessä siivouksessa poistimme 10 jätesäkillistä roskaa tuosta tilasta. Sitten siellä pystyi vasta
pesemään lattian.


Nyt tarkoitus on saada tilasta siisti ruokakomero, kunhan seinäkaappi on poistettu, lattia pesty ja hyllyt tuettu. Mutta nyt on mentävä taas koneelta pois, että työ edistyy tältä päivältä.

lauantai 3. helmikuuta 2018

Eläinsuojan kuulumisia

Yhdet ovat aina valmiina lähtemään pihalle. Pihalle meno ei tarkoita sisätiloista ulkotarhaan menemistä, vaan suureen vapauteen tarhan ulkopuolelle. Riittää, kun kysyy, haluaako joku pihalle. Jo on kolmen sarvipään lauma juoksemassa kilpaa portille.


Suuri vapaus ei ole niin valtavan suuri, mutta tarpeeksi suuri, että voi käydä maistelemassa eri juttuja, joiden suojaksi ei ole laitettu verkkoja tai muita esteitä. Ja tietysti vapauteen kuuluvat kilpajuoksu, hyppely sekä sarvien kalistelu. Kun vapautta on ollut tarpeeksi, eikä ihmistä ole lähietäisyydellä näkyvissä, nämä vapauteensa kyllästyneet kulkevat itse omatoimisesti tarhaansa. 


Talvikarva on ihanan pörröistä ja pehmeää. Tuulin niskakarvat ovat kiharalla kuin lampaanvilla.


Toiset eivät kaipaa ulkoilmaan, sillä siellä on kylmää, valkoista ja märkää. Ei ruohoja, matoja eikä pehmeää maata kuopsutettavaksi. Parempi viettää nämä talvipäivät sisätiloissa, sillä nyt tilaakin on ihan reilusti.


Isot öykkärit ovat häipyneet kylmemmille seuduille, eikä tappeluita ole ollut muutamaan päivään. Rouvatkin ovat saaneet olla rauhassa jatkuvasta metoo-rasituksesta. Nyt valinta on heidän.


Nuoriso-osaston graffititaiteilijat ovat arvonsa tuntevia nuoria, joiden urospuoliset ovat vielä sen verran taitamattomia, etteivät arvaa uhitella pääkukolle. Omassa tilassaan saa kuitenkin olla oman elämänsä pääkukko, kunhan velipoika ei tule liian lähelle.


Yksi isommista kukoista on vielä tallella. Tätä ajattelimme yrittää myydä, sillä sillä on kaunis pilkullinen höyhenpuku. Jos kukaan ei sitä halua, saamme pilkkukeittoa jossain vaiheessa.


Talvikaan ei ole este pikkulapsille. Tai jos saisi edes yhden munan hautoa, mutta ilkeät ihmiset ovat systemaattisesti keränneet joka päivä haudottavat munat alta. Mokomat röyhkimykset! Samaa mieltä ovat kaikki kolme muutakin kanaa, jotka sinnikkäästi yrittävät levittäytyä munien päälle saadakseen jälkikasvua. Mutta ei ole löytynyt tarpeeksi hyvää piiloa kanalasta, että saisi munat pitää allaan.


Kunhan kevätaurinko lämmittää pihalle pälviä, nämäkin alkavat viihtyä ulkoilmassa. Mutta vielä on aika viettää leppoisia talvipäiviä lämpimässä kanalassa.

torstai 1. helmikuuta 2018

Kasvihuone talvella

Kasvihuone jäi syksyllä viimeisten boysenmarjojen jälkeen niille sijoilleen. Päätin käydä katsomassa, mitä sinne kuuluu. Aika lämpimältä vaikutti talvesta huolimatta, sillä allaskaan ei ollut jäässä. Levää oli kertynyt paljon pintaan, mutta sen saa pois keväällä vedenvaihdon aikaan.


Maakaan ei ole jäässä, sillä erinäisiä kasvustoja näkyy siellä täällä. Vesiheinä eli pihatähtimö viihtyy viileässäkin, sillä oikein komea kasvusto oli maassa. Otin sen matkaan ja vein kanoille talviherkuksi. Kelpasi hyvin.


Boyseneissakin on vihreää, sillä sehän tekee kasvukauden aikana uudet oksat seuraavaa satoa varten. Jonain talvina, kun on kovemmat pakkaset, lehdet kuolevat, mutta keväällä versoihin kasvaa uutta lehdistöä. Joku aurinkoinen päivä voisi jo tulla tänne leikkaamaan kuivat oksat pois. Viinirypäleiden versot voi jo leikata. Ehkä uskallan tänäkin vuonna leikata ihan reilusti niitä, sillä sato parani merkittävästi, kun varret lyhenivät.


Pöytäryhmän kohdalla on katossa nähtävissä notkahtaminen. Tässä ei olekaan korkeita pystypuita tukemassa, mutta taitaa olla parasta laittaa sellaiset, ettei tarvitse tehdä isompia korjaustöitä, jos rakenne romahtaa kokonaan tuosta.


Kaikkea pientä näpräämistä löytyisi jo kasvihuoneesta, mutta siellä on mukavinta työskennellä, kun aurinko paistaa. Silloin sisälämpötila nousee mukavan kevätkesäisiin lukemiin, eikä tarvitse olla samoissa toppavaatteissa kuin ulkona.

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Talvinen puutarha

Hangella oli niin paljon jäniksenjälkiä, että päätin uskaltautua katsomaan, mitä puutarhassa on tapahtunut. Tiukkaan tallottuja polkuja kulkee pitkin puutarhaa, joten melkoisia villejä öitä täällä on vietetty. Kylttipaalun lähellä kasvava persikka oli ainakin säästynyt, sillä sen verkotimme heti alussa.


Kasvimaalla oli kuitenkin ihan rauhallista. Edes koiruoho ei ollut maistunut tänä vuonna, vaikka viime vuonna se oli syöty aivan juuriaan myöten. Myyrätuhoista ei vielä tiedä mitään, mutta keväämmällä sekin selviää. Tänä talvena on onneksi lunta (ainakin toisinaan), joten moni kasvi varmaan selviää tästä talvesta.


Kasvihuoneen päälläkin on reilusti lunta. Lumi laskostuu välillä kauniisti tuohon alareunaan, mutta pelkästään hyvä asia tuo lumi ei ole. Kuvasta on vaikea erottaa, mutta tuolla loppupäässä näkyy notkahtumaa, joka pitäisi tunkata paikoilleen mahdollisimman pian.


Varjolevähtämö on ihan paikoillaan, eikä siinä näy mitään tuhoja. Keväällä on taas aika alkaa tuunata sitä vielä enemmän.


Paviljonkitasanteella on rauhallista ja talvista. Ei tällä hetkellä houkuttele ollenkaan istuskelemaan, mutta ei enää mene pitkään, kun lopputalven aurinko alkaa lämmittää niin, että tuolla voi mukavasti viettää pienen iltapäivähetken.


Alempaakin on ihan tavallisen talvista. Nyt tuossa ei enää olekaan sitä toispuoleista mäntyä haittaamassa näkymää. 


Marjatarhaakaan eivät jänikset olleet vielä syöneet alas maan tasalle, joten kesällä saattaa satoakin tulla. 


Etupihallakin on talvi hyvällä mallilla. Saunan seinustalta on huvennut puukasa jo ihan kiitettävästi. Puita on vielä reilusti tälle talvelle tuon puuvajan seinustalla.


Aittapiha on nykyään oikein kivan näköinen, kun ne vanhat vaahterat poistuivat. Syreenit ovat vähän taipuneet sinne tänne.


Ennen raivaamista aittapiha näytti tältä talviaikaan. :D


Nyt voisikin jo alkaa odotella kevättä, sillä se on jo kovaa vauhtia tulossa.

torstai 25. tammikuuta 2018

Keittiö ennen ja nyt

On taas aika kauhistuttaa vanhoilla kuvilla ja vertailla niitä nykyisiin. Ehkä juuri sitä kautta parhaiten näkyy muutos, joka on tapahtunut. Nämä vanhat kuvat ovat ihan autenttisia kuvia siitä, miltä täällä näytti, kun päätimme tehdä kaupat.


Keittiössä on paljon vähemmän tavaraa nykyään, eikä rikkonaisia kodinkoneita enää viemässä tilaa. Ensimmäisillä kerroilla ehdimme vain tyhjennellä tiloja ja koota kaatopaikkakuormia. Niitä kuormia olikin useita.


Seinäpinnat olivat kissojen repimiä. Jotkut paikat olivat kuopalla ihan viimeisimpiin tapettikerroksiin asti. Lattiapinta oli tasaisen likaisen värinen, mutta näki siitä vielä, minkä väristä maalia oli käytetty.


Me revimme sitten loputkin seinäpinnat pois, jolloin alta paljastui vanha oviaukko. Lattiakin on kirjavamman näköinen, kun lika on pesty pois. Katto näyttää ihan eriväriseltä pesun jälkeen.


Seinien yläosassa kiersi mäntypanelointi peittämässä vesiputkia ja sähköjohtoja. Sähkökeskus oli ikkunan päällä. Pöytäliina oli kontaktimuovin alla suojassa. Kaapin päällä oli kikkareita.


Sähkökeskus on nykyään eteisessä, vaikka siitä ei lähdekään vielä sähköjä muualle kuin kylpyhuoneeseen. Jatkojohdoilla hoidamme vielä toistaiseksi huoneiden sähkötarpeet. Kikkareita ei ole enää missään.


Hellanurkkaus näytti juuri tältä kaikessa saastassaan.


Hella on uudistettu, vaikka näyttääkin aika paljon entiseltä. Pienempiä luukkuja on käytetty vanhasta uuteen, mutta nuo isot luukut ovat yhdeksän vuotta uudempaa mallia.


Salin ovelta oikealle näytti aika täydeltä sekä yläosasta että lattiasta. Yläkaapisto oli hankalassa paikassa käytöltään, joten se sai heti siirtyä ylisille odottamaan mahdollista jatkokäyttöä. Ja lattian saastakin sai aika pian häädön.


Vielä meillä ei ole muita yläkaappeja keittiössä kuin trenginkaappi ja se lasiovinen vaalea, joka on patakaapin päällä. Lattiatilaa on ihan kivasti, vaikka puulaatikot välillä vievätkin tilaa.


Salin ovelta otettu kuva vastakkaiseen nurkkaan paljastaa aika monta toimimatonta kodinkonetta. Täältähän ei ole mitään viety pois, joten kaatopaikkakuormia sai todella tehdä useita, että pääsi raivaamaan muuten näitä tiloja. Huomio kiinnittyi tuohon ruosteiseen ja kärpäsenkakkaiseen kattolamppuun, jossa oli kasvivalo. Seinät olivat kauttaaltaan tuollaisia kissanrepimiä. Kaikki pinnat olivat keltaisia ja tahmeita.


Hirsipinnat tekevät tilan paljon pimeämmäksi, vaikka ovatkin tunnelmallisia. Jääkaappi näyttää siltä, että se ei oikein kuulu joukkoon. Pitää varmaan siirtää se tuonne kellarikomeroon odottamaan kesää, jolloin sitä taas ehkä tarvitaan. Orsien väliin pitäisi tuoda vartaat leipiä varten. 


On harmi, kun ei voi kuvien välityksellä tuoda esiin tuoksumaailmaa, tai noissa aiemmissa kuvissa se olisi löyhkä. Muurari kävi tiistaina laittamassa hellan tasanteelle metallilevyn. Hän oli kovasti ihmeissään tapahtuneesta muutoksesta kokonaisuudessaan ja erityisesti hajun häipymisestä. Vielä täällä on sellaista tunkkaista tuoksua lattianrajassa, mutta sekin vielä häipyy lopullisesti.