Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

maanantai 25. tammikuuta 2016

Pihasuunnittelua

Sain ystävältäni muutaman puutarhalehden. Arvasin ihan oikein, miten siinä sitten kävi. En päässyt ensimmäistäkään lehteä loppuun, kun oli jo pakko lähteä pihalle suunnittelemaan. Kysyin kissoilta, lähtisivätkö mukaan. Eipä tarvinnut toista kertaa kysyä.


Aloitimme tontin nurkalta. Tuohon kulmaukseen on tarkoitus istuttaa syreeniaita kulmaukseksi hieman rajan sisäpuolelle, että lumille on tarpeeksi tilaa talvisin. Itse takapihalle jää vain yksi siisti kukkaistutus, muuten piha saa olla nurmikkoa.


Syreeniaita saisi jatkua tuolta tienhaarasta tähän suuntaan trenkituvan päädyn puoliväliin asti. Se mahdollistaa trenkituvalle oman suojaisan pihapiirin. Silloin tuohon päätyyn voisi ajatella vaikkapa jotain oleskelualuetta (jossa ei koskaan ehdi oleskella).


Kuivurin seinustoilta otetaan pois styroksit ja niissä kasvavat kasvit. Kanukan vasemmalle puolelle tulee kulkuväylä, jotta kuivurin tiloja voi käyttää esteettä. Pensaan oikealle puolelle tulee polku, mahdollisesti raparperilaatoilla.


Uusi istutusalue viimeistellään, laitetaan myös tuo alataso kuntoon. Istutusalueen takana oleva pöheikkö siistitään.


Kuivurin ja viinitarhan välinen alue raivataan siistiksi. Kaikki rojut ja pujot saavat häädön. 


Kasvitarhaa jatketaan tänä vuonna kasvihuoneen toiseen päätyyn asti, poistetaan kaikki styroxit ja muovikerrokset maasta ja muokataan maa. Tolppiin istutetaan ruusupapua ja humalaa. Myöhemmin joskus otetaan tolppien vasen puoli työn alle sekä äärivasemmalla oleva kasvihuoneen runko, jonka sisällä kasvaa pensasmustikkaa (linnut söivät viime kesänä) ja vadelmaa.


Kuivurille menevän rampin oikealle puolelle siirretään jäljellä olevat keijuangervot tienhaarakolmiosta. Perenna-alue kaivetaan ylös styroxeineen. Ehkä tuohon ei tarvita kukkaistutuksia.


Pajuangervoa jäi vielä liikaa, joten tuostakin siistitään suurin osa.


Puiden suojassa oleva istutusalue, joka on ollut hyvin piilotettuna puskien lomassa, kaivetaan ylös styroxeineen. Tämän haluaisin näyttävän enemmän puistoalueelta kuin taimitarhalta. Myös marjapensaat kaivetaan pois puiden välistä ja siirretään tulevaan marjatarhaan.


Talolle menevän tien vierestä kaadetaan kuuset pois kivitasanteen edestä. Metsä pysyköön metsässä aidan takana! Kiviaidan edusta tasoitetaan.


Talon päädyssä oleva vesiaihe kunnostetaan ja siihen laitetaan suihkulähde.


Osittain romahtanut kasvihuoneen raato puretaan. Tilalle tulee marjapensaita, luumu- ja kirsikkapuita.


Ison istutusalueen toispuoleinen kallellaan oleva mänty saa häädön. Häädön saa myös toimimaton vesiallas. Istutusalue kunnostetaan perusteellisesti.


Istutusalueen alakulmaan tulee paviljonki, joka on jo odottanut pystytystään. Aluetta pitää hieman tasoitella, mutta muuten paikka on aika kiva sille. Kun tuo nurkassa pilkottava kasvihuoneen raato tuosta lähtee, näkymät kaunistuvat kertaheitolla.


Paviljongissa istuen tulemme ihailemaan myös tähän aukeavaa näkymää ilman tuoksuvatukkopusikkoa.


Näkymä tulee aukeamaan myös kunnostetulle lammelle.


Navetan päädyn alue siistitään. Tuohon tulee jotain kivaa istutusta, jonka ympäri pääsee ajamaan.


Autotallin seinustalla oleva viime kesänä kasattu styrox-kasa saa lähteä lopullisesti. Vasemmalla pilkottavan perustuksen päälle rakennamme isohkon kasvihuoneen vanhoista ikkunoista.


Aitta-alue viimeistellään ja aittapolku kunnostetaan.


Syreenikäytävä ja sen päässä oleva maja siistitään. Syreenien taimet siirretään sinne trenkituvan aidaksi.


Pihalla oleva ruma kasvihuone puretaan pois.


Keskelle pihaa tulee pihaympyrä, jonka ympäri pääsee ajamaan. Pihaympyrään tulee lipputanko ja istutuksia.


Pakarituvan pihalla kenollaan oleva koivu kaadetaan. Kutut toivoivat, että kaato tapahtuisi vasta kesällä, että ne saisivat tulevan talven kerput siitä.


Kanat olivat vähän sitä mieltä, ettei näin aikaisin keväällä mitään pihahommia kannattaisi tehdä. Mutta katettu kevättarha on niilläkin toiveissa, jotta ulkoilu olisi mahdollista maaliskuusta kesäkuuhun. Mutta ilman lunta sitten, kiitos!


Eihän tämä lista vielä kattava ollut. Purettavan kasvihuoneen ja viinitarhan välinen alue jäi kokonaan käsittelemättä, samoin kuivurin taka-alue. Mutta onhan sitä tehtävää jo tässäkin. :)

lauantai 23. tammikuuta 2016

Kurkistus kirjastokassiin

Samalla, kun siivoilin ja vaihdoin rumanttiset lakanat (rumanttinen tarkoittaa hieman överiksi menevää romantiikkaa), heittelin kasan kirjaston kirjoja sängylle. Ajattelin, että paljastetaanpa, mitä sieltä on tullut viimeksi lainattua.


Tuota Pappilan puutarhassa -kirjaa olen jo lukenut oikein mielissäni. Vaikka kirjassa ei ole paljon kuvia, se on hyvin informatiivinen kertoen menneistä puutarhoista pappiloissa. Pappiloiden puutarhat ovat olleet edistyksellisiä ja niistä kasvit ovat levinneet koko kansan käyttöön. Patruunan puutarha on vielä lukematon, mutta epäilen sen olevan yhtä mielenkiintoinen lukukokemus.


Silmäniloa tarjoaa Art Nouveau -teos. Sitä on mukava selailla ja ihailla tyyliä, joka johti modernismiin. On se aikanaan ollut varsin ihmeellinen uusi tyylisuunta luonnosta poimittuine koristeaiheineen ja linjoineen.


Jospa meillä olisi joskus oma heinäpelto! Siihen haaveeseen auttaa kaiken mahdollisen tiedon opiskeleminen aiheesta. Ja tietysti pitää aloittaa historiasta.


Vanhat perinteiset huonekasvit ovat myös varsin kiehtovia. Niitä tulee meillä olemaan joskus enemmänkin. 1800-luvulla salit ovat olleet paikoitellen melkoisia viidakkoja. Anis ja iisoppi johtaa taas yrttitarhan kasvattamiseen. 


Suomen kartanoita on myös hyvin mielenkiintoinen teos. Luin viimeksi Signe Branderin kuvien perusteella tehtyä kartanoteosta. Tämä taas kertoo enemmän nykyajasta ja kartanoiden nykytilasta.


Kanojen maailman olen jo aiemmin lukenut tarkkaan, mutta ajattelin kerrata vielä. Harmi, ettei kirjastossa ole yhden ainoaa vuohikirjaa. 


Ja poistohyllystä ostin yhden Dickensin.


Tiskillä virkailija kysyi, että asummeko me Kivimäessä? Myönsin, ja virkailija kertoi, että hänen mummolansa oli ollut siinä lähellä, punaisessa hirsitalossa. Lapsena hän oli ihastellut Kivimäen komeaa taloa ja puutarhaa. Lupasin, että palautamme tilan alkuperäiseen loistoonsa, ellei vielä upeampaan. :) 

tiistai 19. tammikuuta 2016

Kevät on tullut

Kun kerran kuukin oli suotuisassa vaiheessa, oli tietysti aika kylvää kevään ensimmäiset siemenet. Kaksi laatikollista on nyt kelmutettuna odottamassa itämistä. Laitoin laatikot lähelle patteria, sillä itämislämpötilan pitäisi olla reilusti yli 20 astetta, kun meillä lämpöä on näillä keleillä juuri ja juuri se 18.


Ihan pakko on tänne kirjoittaa, mitä tuli kylvettyä, sillä yleensä jossain vaiheessa vaan unohdan, mitä missäkin kasvaa. Tällä kertaa kylvin kirsikkatomaatteja, Tamina-tomaatteja sekä kauniin punaisia pihvitomaatteja. Niiden lisäksi kylvin punaista paprikaa ja Champion-chiliä. Yrttipuolelle kylvin vielä väinönputkea ja belladonnaa.


Vielä jäi laatikkoon siemenpusseja odottamaan seuraavaa nousevaa kuuta.


37 pussia piti heittää roskiin, sillä hiiret olivat syöneet niistä siemenet, kun Isäntä oli epähuomiossa laittanut siemenlaatikon juureskomeroon. Kaikki juuresten, salaattien ja yrttien siemenet olivat kelvanneet. Chileistä Aji Fantasy ja Jalapeno olivat suosikkeja, mutta Habanero oli jäänyt koskematta. Ehkä se oli liian tulista hiirillekin.


Nyt on aika sitten jännittää, mitkä kylvökset onnistuvat parhaiten. Helpottaisivat jo lopulta nuo kovat pakkaset!

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Sataa paljon vettä, kaikkialla vettä, märkää on

Jatkoimme komeroiden purkamista Isännän kanssa. Hänellä oli jo paremmat työkalutkin, niin johan alkoi purku sujua.


Minä irroittelin ikkunoiden ja ovien listoja. Kirjaston oven pielissä oli hieman uudempaa sanomalehteä. Ilmeisesti ovi on siirretty lähemmäs uunia samalla, kun komerot on tehty.


Ennen komeroiden tekemistä katto on ollut tumma. Myös komeroiden katto on maalattu vaaleaksi. Sen jälkeen muu katto on maalattu vielä kerran valkoiseksi. Maalaus olisi vielä muuten hyväkuntoinen, mutta nyt tuo väriero pitää saada piiloon.


Tuo paksu putki on patterin vesiputki, joka on eristetty. Se lähtee siitä ihan varmasti pois.


Vähän oli vielä jäljellä purkutyötä, kun yhtäkkiä outo ääni alkoi kuulua eteisestä. Siellä satoi vettä, paljon vettä.


Isäntä juoksi sulkemaan vesipumpun, ja minä juoksin avaamaan kylpyhuoneen vesihanan. Lattialle pahimman sateen alle laitoimme kaksi ämpäriä, kunnes sade lakkasi. Tulvan kuivaamiseksi toimme rakennuspuhaltimen eteiseen kuivattamaan syntynyttä vesivahinkoa. 

Listan takana kulkevasta putkesta tuo vesisade tulee.

Kun putkimies oli kesällä ollut laittamassa vesivaraajaa, Isäntä oli pyytänyt häntä sulkemaan vessalle menevät vesiputket, mutta eipä ollut putkimies sitä tehnytkään. Nyt emme olleet varoneet niitä mitenkään, joten ne olivat pakkasessa jäätyneet ja haljenneet. Kun tänään putket sitten sulivat, alkoi rankkasade niistä halkeamista. Mutta ajattelepa, miten hyvään aikaan tämä vahinko sattui! Olimme molemmat aivan vieressä ja saimme siksi vuodon loppumaan heti alkuunsa. Olisi voinut käydä paljon huonomminkin.

Jatkossa vesiä ei tässä talossa kulje noin paljon ympäriinsä. Vain keittiöön ja kylpyhuoneeseen kulkevat putket tulevaisuudessa. Nuo huoneet ovat onneksi aivan seinänaapurit. Vanhasta vessasta tulee vaatekomero. Puramme myös kaikki vanhat keskuslämmitysputket, joten veden kulku loppuu, samoin vesivahinkojen uhat.

Komeron loppupurku jatkuu, kunhan Isäntä saa putket lopullisesti suljettua. :)

torstai 14. tammikuuta 2016

Mikään ole niin vahvaa kuin lastulevy!

Pitkällisen harkinnan päätteeksi tulimme siihen tulokseen, että parempi on nyt tässä vaiheessa purkaa makuukamarin komerot, ettei purkutyötä tarvitsisi tehdä kohta huoneen muun valmistumisen jälkeen. Otin sitten asiakseni purkutyön suorittamisen. 


Komerot on rakennettu osittain kiinni hirsiseinään, osittain kehikkoon, jonka huoneenpuoleinen seinämä on lastulevyä. Se on muuten piukkaa tavaraa. Tai ehkä se on vaan naulattu niin piukasti kiinni, että saa tehdä ihan kunnolla töitä sen irrottamiseksi.


Komeron sisälläkään ei ole niin paljon tilaa, että lekaa voisi heilauttaa, vaan koko työ pitää tehdä naputtamalla ja kiskomalla. Mutta sain minä sentään aika hyvin purettua. Tikkaat eivät riittäneet tuon yläkulman irrottamiseen yläosastaan, mutta sen saa vielä irrotettua, kun hommaan pidemmät tikkaat.


Seuraava operaatio on tuon yläkomeron poistaminen. Yritämme saada sen ehjänä purettua, joten kaikenlaiset konstit on otettava käyttöön. 


Oli ihan pakko kurkistaa paperin alle, millaista hirttä siellä on. Ihan tummaa hirttä oli ainakin tuossa kolossa. Hirsipinnalle tätä taloa ei oteta, eihän tämä mikään köyhä mökki ole, vaan herraskainen talo ja sellaisena se myös tulee olemaan. Eivätkä nämä hirret ole koskaan olleet esillä, vaan runkona, joten alkuperäisessä tyylissä pysymme remontin osalta.


Nykyään tuota aikaa ei vaan ole enää tarjolla kuin ennen, joten remontti on hidasta. Kunhan tuo hökötys on pois, alkaa pintojen laitto. Muutama listakin pitää tehdä, sillä ikkunasta puuttuu sivulista ja komeron välissä olevan oven listat puuttuvat. Onneksi alkuperäinen kattolista on jätetty komeron sisälle olemaan.

perjantai 8. tammikuuta 2016

Selvisimme pakkasista

Pakkasta oli parhaimmillaan 27 astetta, eli täällä pääsimme aika vähällä. Tänään mittarissa on enää -11, joten suuri selviytyminen on jo tapahtunut. Odotettavissa on tietysti vielä pari tuollaista pakkasjaksoa tälle talvelle, mutta ainakin tästä ensimmäisestä selvisimme hienosti. Selviytymiskeinoista mainittakoot verhot, jotka olivat jatkuvasti kiinni. Näin minimoimme ikkunoista huokuvan kylmän.


Tavoitteena oli pitää lämpötila noin 18 asteessa, joka on tuntunut oikein hyvältä huonelämmöltä. Siinä jaksaa hyvin tehdä kaikkea väsymättä. Kun sitten istahtaa alas, voi huoletta ottaa villahuovan jaloilleen lämmikkeeksi. Tänään lämpö nousi jo ylikin, mutta ei haitannut yhtään.


Pahimmillaan tuvassa oli vain 14 astetta, jolloin keksimme alkaa lämmittää kaasuhellalla. Leivoin ja kokkailin. Sen lisäksi lämmitimme vettä kattiloissa. Lämmin vesi toimi myös varaajana. Iltaisin lämmitimme pelkkää uuniakin hetken aikaa.


Naapuri lainasi meille kaksi sähköpuhallinta. Näitä ei sitten vielä tarvittukaan. Kokeilin sen verran, että sulake meni.


Kamarin yksinkertainen ikkuna alkoi tänään jo sulaa. Sen kylmävuotoon tepsi myös hyvin verhojen kiinni pitäminen.


Käsien peseminen siirtyi tupaan, kun pakkanen vei voiton. Tosin kannussa pysyi vesi sulana, mutta oli niin kylmä pestä niitä käsiään vessassa, että luovuimme siitä.


Kynttilälämmitin on silti toiminnassa edelleen. Ehkä lämpötila on hieman korkeampi kuin ulkona, mutta ei siellä mikään lämmin ole.


Ikkunan näkymät hävisivät jään voittaessa. 


Saimme ystäviltä lainaksi vanhan valopetroolilämmittimen, mutta emme ole vielä voineet sitä kokeilla. Uusi sukka on tilauksessa, joten seuraavaan yltiöpakkaseen tämä laitos varmaan jo ehtii.


Kun kuttulan vesi alkoi jäätyä, siirtyivät kutut suosiolla kanalan puolelle. Sielläkin lämmittimen sai laittaa jo täysille ja levittää mattoja ovien päälle suojaksi. Ovet ovatkin turhan hatarat, sillä ne eivät mene kokonaan kiinni. Näillä toimenpiteillä eläimilläkin oli lämmöt plussan puolella pahimmankin pakkasen aikana.

Talossa vesiputket jäätyivät kerran, mutta sitten hoksasimme alkaa lämmittää myös keittiön puolta talosta ja putket sulivat. Vesi on saanut tippua hanasta sen jälkeen. Ja autosta oli akku tyhjänä eilen, mutta siinäpä olivat pakkasen aiheuttamat vaaratilanteet täällä. Selvisimme siis oikein mainiosti, eikä kovin monta kepulikonstia tarvinnut keksiä.