Julkisivun pesu

Kun etupihalla oli raivattu, aloin katsella sisäänkäyntiä vähän tarkemmin. Ei se oikein kauniilta näyttänyt, vaikka kuinka olisi laittanut kukkapurkit portaille. Portaitakaan ei juuri erottanut sammaleen joukosta. Nauhukset sentään sain säästettyä tänä vuonna Isännän raivuulta. Ne väärät raivaukset vaan tapahtuivat muualla.

Portaissa on iso lohkeamakin, joka pitäisi jotenkin korjata. siitäkin nousi jotain kasvustoa ylös.

Rapsuttamalla ja painepesuripesulla sain portaat ihan kokonaan näkyviin.

Ukkonen alkoi paukkua vähän kauempana. Seurailin sitä vaivihkaa, ettei vaan pääsisi liian liki. Silloin saattaisi sähkön ja veden yhdistelmä osoittautua vaaralliseksi työksi. Mutta näkyi pilvi pysyvän ison tien toisella puolen.

Pesin sitten samaan syssyyn koko talon julkisivunkin. Kaikki ei lähtenyt, sillä osa olikin ihan kulumaa, vaikka olin luullut olevan pelkkää likaa.

Kaksi vuotta sitten kuisti sisäänkäynteineen näytti hieman erilaiselta.

Ei enää muistakaan, miten pusikkoinen ja pimeä tämäkin nurkka oli. Nuo seinässä olevat levät lähtivät aika hyvin irti.

Kaivoin vielä vanhimman tunnetun kuvan talosta esille. On silloinkin jotain kasvanut portaiden molemmin puolin.

Siirsin vielä nuo hortensiat pois portailta. Ehkä ne paremmin sopivat tuonne alemmas. Luulenpa, että tuosta nuo istutukset häipyvät kokonaan aikanaan. Parempi on olla sanomatta mitään varmaksi, sillä mieli voi vielä muuttua monta kertaa.

Käyvät nuo värit aika kivasti kuitenkin yksiin.