Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Suomi 100 -juhlavuoden puu

Vihdoin ja viimein saimme sen pitkään odottaneen tammen istutettua. Päivä oli sopivasti 14. hääpäivämme, ja vieraina Isännän siskon perhe.


Isäntä sai tehdä raskaimman työn, kun me muut lauloimme juhlaan sopivia lauluja. Ensimmäisenä kajautimme Olet maamme armahin Suomenmaa.


Toiseksi valitsimme Suomalaisen rukouksen. Lauloimme tietysti Satakunnan laulun sekä Nälkämaan laulun.


Viimeiseksi kajautimme Maamme-laulun. Niin tuli istutettua tammi sekä hääpäivämme että Suomi 100 vuotta -teeman kunniaksi. Toivottavasti vähän hennon oloinen taimi (jota kutut ehtivät päästä maistamaan) kasvaa upeaksi, korkeaksi ja leveäksi puuksi, joka tuottaa iloa vielä sadan vuoden päästäkin.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Kaidematkailua: Euran Luistari ja Liedon Vanhalinna

Päätin etsiä käsiini pari sängynpäätyä lisää, jotta paviljonkitasanteelle saisi yhtenäisen kaiteen. Samalla oli hyvä mahdollisuus kesälomamatkailuun. Ensimmäinen pääty löytyi kohtuullisen läheltä. Paluumatkalla kävimme Euran Luistarissa, joka on merkittävä arkeologinen kohde. Kaivettuja hautoja on yli 1300. Kaivamattomista ei edes tiedä, sillä hautoja on ristiin rastiin alueella.


Alue ei näytä enää miltään hautausmaalta, vaan kedolta kivikasoineen. 


Alueen maisemanhoitajat (kuvassa näkyvä mies ei kuulu siihen joukkoon) tekevät työnsä ja ilahduttavat kävijöitä kesyydellään. 


Toinen matka oli Lietoon, josta löytyi hyvin edullisesti sängynpääty. Samalla matkalla kävimme Liedon Vanhassalinnassa, jossa on kartanomiljöön lisäksi vanha linnavuori.


Kävelimme Arkeologiapolun, jonka varrella tuo mainittu linnavuori on.


Ensin polku vei kuvassa oikealla olevalle mäelle, jossa on ollut vanha kalmisto. 


Ja linnavuorelta oli hulppeat näköalat joka suuntaan.


Paikalla oli varmasti kahdet häät, sillä linnavuoren päällä oli koristelijoita. Samoin kartanon puutarhassa valmistauduttiin hääkoristein. Täytyy sanoa, että aika vaikuttavan näköinen vihkipaikka oli tuo kuvassa oleva.


Alhaalla kulku vei vankan portin kautta pihalle. Naureskelimme siinä, että olisipa hieno portti aittapihalle, varsin mahtipontinen. 


Isännällä oli pitkä ostoslista, joten matkalla poikkesimme vielä hänen ostoksillaan. Ehdimme vielä hakea serkultani purettua kutterinpurua kuivikkeeksi. Ja sade onneksi tuli vasta sitten.

torstai 20. heinäkuuta 2017

Toiset heinätalkoot

Kaksi viikkoa heinät ehtivät kuivua seipäillä, mutta tuli aika saada ne vielä kuivina ylisille. Niinpä järjestimme taas talkoot sitä varten. Isännän vanhemmatkin olivat paikalla. Onneksi niin, sillä talkoolaisia ei tullut kovin monta tällä kertaa yhteensattumien vuoksi, ja kaksi joutui lähtemään kesken päivän. Aloitimme tietysti iltapäivän kakkukahvilla. Kakku oli tällä kertaa vauhdilla koristeltu, mutta herkullinen se onneksi oli.


Sitten alkoikin työ vauhdilla. Yhteen peräkärrylliseen mahtui viidestä seitsemään seipäällistä. Joku onnellinen pääsi kyytiin kasan päälle pitelemään kiinni. Ylhäällä taas kuorma piti purkaa pressun avulla ylisille.


Kun toinen puoli oli melkein kokonaan koottu, alkoi sade. Heinät kasattiin vauhdilla pressujen alle sadesuojaan. Minä lähdin tekemään ruuan tässä vaiheessa. Istuskelimme pihatuvassa pinaattikeitolla sateen ajan ja jatkoimme taas sen jälkeen.


Niin tuli koko pelto koottua, vaikka välillä näyttikin jo uhkaavalta.


Viimeisellä kärryllisellä kokosimme seipäät ja pressut.


Jäljellä oleva porukka kokoontui vielä yhteiskuvaan ennen kunniakierrosta.


Ajoimme vielä ylisille katsomaan, miten valtavat kasat heiniä oli saatu korjattua ensi talveksi.


On nyt todella isot varastot syötävää. Eläinten talvi näyttää ruuan osalta ihan mukavalta tässä vaiheessa.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Pihatuvan pihan tasoitusta

Juhlien jälkeen tuli aika laittaa tavaroita takaisin paikoilleen. Pihatuvan edusta oli niin möykkelikköinen, että päätimme tasoittaa sen. Nyt molemmat pöydät mahtuvat tasaiselle alustalle, eivätkä keiku mihinkään suuntaan.


Tasoitusmateriaalia löytyi näin läheltä navetan päädyn kivituhkakasasta, joka oli jonkin verran jo heinittynyt. Pihassa se ei haittaa, sillä viemäröinnin uusimisen yhteydessä piha joka tapauksessa kaivetaan ja myllätään. Ajankohdasta ei ole vielä tietoa.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Lomamatkailua

Tämän viikon lomamatkakohteeksi valitsimme Uudenkaupungin. En muista koskaan käyneeni siellä, eikä Isäntäkään muutamaa työkeikkaa lukuunottamatta ole tutustunut kaupunkiin. Ensimmäisenä kävimme tutustumassa uuteen kierrätyskeskukseen, joka oli juuri muuttanut parempiin tiloihin upeaan vanhaan puutaloon. Sen välittömässä läheisyydessä oli seuraava käyntikohde, Merimiehenkotimuseo.


Talo on 1700-luvulta, mutta sisustus 1900-luvun alkupuolta. Taloa on korjattu vähän hassusti, sillä katto ja lattia on oikastu, mutta seinät jätetty vinoiksi. 


Seuraava kohde oli herraskainen Wahlbergin talo, joka edustaa kertaustyylejä hyvin mahtipontisesti. 


Talossa on säilynyt paljon alkuperäistä, kuten salin kattokruunu. Tämän jälkeen meidän salimme tuntuu entistä pienemmältä ja vaatimattomammalta.


Täällä oli kuitenkin muutamia yhtäläisyyksiä talomme sisustuksen kanssa. Kukkapylväs ja kukkapöytä ovat lähes identtiset meidän vastaavien kanssa. Eikä tuo vieressä oleva tuolikaan eroa niin paljon meidän kalustomme kanssa.


Täältäkin löytyy taffelipiano.


Mahtipontisuuden jälkeen menimme Bonk-museoon, joka on aivan ehdoton käyntikohde Uudessakaupungissa. 


Koneet ja laitteet ovat aivan uskomattomia, ja niiden tarinat huimaavan jännittäviä. Lipun hintaan kuuluu opastus, joka kannattaa ehdottomasti ottaa, jotta laitteiden käyttötarkoitus selviää.


Kävimme vielä Pyhämaan uhrikirkossa, joka on 1600-luvulta. Sen erikoisuus on kokonaan koristemaalattu sisäpuoli.


Raamatunkertomusten lisäksi seiniltä löytyy lohikäärme ja yksisarvinen.


Tällainen yhden päivän retki oli oikein sopivaa lomailua tähän väliin. Aina ei tarvitse matkustaa maailman ääriin. Läheltäkin voi löytyä mielenkiintoisia paikkoja.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Sukujuhlat

Perjantaina illalla ensimmäiset vieraat saapuivat paikalle. Heille oli varattuna trenkitupa, jonka ehdimme juuri ja juuri siivota siihen kuntoon, että siellä voi siististi majoittua. Lauantaina heräsimme aikaisin ja siirsimme kaikki juhlatarvikkeet alapihalle valmiiksi, jotta voimme järjestää aamupalan pihatuvassa.


Laitoimme vihreät pöytäliinat pöytiin, valkoiset kirpputorilta ostamani verhot tarjoilupöytään vihreän sairaalalakanan kera, kaikki mahdolliset istuintyynyt penkeille ja juomalasit sivupenkille vanhoissa ruosteisissa tarjottimissa.


Ruotsista tulleet vieraamme auttoivat lauantaina kaikessa järjestelyssä. Nurmikko tuli leikattua, pinkit pionit poimittua pöytäkoristeiksi, perunat keitettyä, salaatti tehtyä, kananmunat keitettyä ja piirakat paistettua. Itse keittelin valmiiksi pinaattikeiton ja kantarellikastikkeen. Isäntä haki peurapaistit työpaikkani uunista. Ja sitten juhla saattoi alkaa.


Alkumaljaksi nautimme raparperisimaa, alkuruokana oli pinaattikeittoa kananmunien kanssa, pääruokana peurapaistia, uusia perunoita ja kantarellikastiketta salaatin kera. Tarjolla oli myös karjalanpiirakoita, tummaa ja vaaleaa leipää voin kera, silliä ja suutarinlohta. Toimme juomaksi kaikki raparperi- ja voikukkasimat muiden kylmien juomien kera.


Jälkiruuaksi nauttimamme jäätelön sekä vadelma-, boysenmarja- ja mustikkakimaran jälkeen Isäntä vei juhlaväen tutustumiskierrokselle, kun itse päällystin täytekakut kermalla ja kirsikoilla. Täytteenä kakuilla oli itsetehtyjä hilloja karviaisista, omenoista, pihlajasta sekä aronioista kermavaahdon kera.


Kahvin aikana haastattelin suvun vanhimpia jäseniä, joilla vielä olivat muistot tallella. Sain kopioitavaksi mielenkiintoisia sukua koskevia asiakirjoja. Osa juhlavieraista lähti iltasella pois, mutta jäimme muiden kanssa saunomaan ja grillaamaan. Sunnuntaina nautimme vielä yhteisen aamiaisen, pelailimme frisbee-golfia ja mölkkyä ja joimme täytekakkukahvit. Viimeiset vieraat lähtivät ja jäimme Isännän kanssa kahden. Oli valtavan hieno viikonloppu säitä myöden. Kerroin vieraille, että olin rukoillut, että sää olisi hyvä. Mainitsin vielä, että kannattaa olla hyvissä väleissä yläkerran kanssa, että rukoukset kuullaan. Ja todellakin kuultiin.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Kaide paviljonkitasanteelle

Joku aika sitten näin ilmoituksen metallisesta sängynpäädystä. Mietin, mihin muuhun sitä voisi käyttää, ehkä vaikka portiksi tai jotain sen suuntaista. Mutta sitten hetkeksi unohdin asian. Keskiviikkona mieleeni valkeni, että sellainen sopisi valtavan hyvin paviljonkitasanteelle aidaksi. Mutta se kyseinen sängynpääty oli jo hävinnyt myynnistä.

Torstaina näin paljon kauniimman sängynpäädyn myynnissä viidellä eurolla. Ja onnistuin olemaan ensimmäinen haluaja. Ja niin pääty muutti meille paviljongin kaiteeksi.


Kaide on vasta sovituksessa, mutta näyttää ihan sopivalta paikkaansa. Mahtuisi tuohon vielä toinenkin kaide vaahteran oikealle puolelle. Tietysti tuohon vasempaan laitaan voisi laittaa vielä kulmittain yhden kaiteen. Nyt pitääkin olla tarkkana, jos vaikka sattuisi edullisesti löytymään lisäkappaleita tänne.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Juhlavalmisteluja

Lauantain sukujuhliin on enää pari päivää aikaa ja kiire on sen mukainen. Siitä huolimatta yritän pitää Isännälle hyvää mieltä yllä, sillä Isännän hermot ovat huonot tällaisissa tilanteissa.


Alapihalla on jo pöytiä valmiina. Paikkoja on nyt 30, joten luultavasti ne riittävät. Meillä on vielä kaksi pöytää penkkeineen varalla, jos väkeä ilmestyykin enemmän.


Tarjoilupöydäksi valitsimme jo monessa paikassa palvelleen lankkutason. Siihen saa ihan mukavasti kaiken tarjolle, eivätkä jalatkaan näy, kun laittaa valkoiset liinat päälle.


Alapihallakin on jo kukkaruukkuja koristamassa aluetta. Arvaat varmaan, että kutut saavat pysyä aituksessaan seuraavat päivät. Näitä ei ole varaa syöttää niille.


Kaksi vuotta odottanut käytetty tiskikone pääsi kylpyhuoneeseen valmiiksi isompia tiskejä varten. Nyt ei haittaa ollenkaan tarjoilla oikeilta lautasilta, sillä kone hoitaa tiskit, kun itse saamme vain juhlia.


Kaikilla ei kiirettä näytä olevan. Veikka ottaa niin lunkisti, että näyttää jo ihan kuolleelta. Mutta meillä on vielä vähän tehtävää, sillä trenkitupa pitää tyhjentää ja siivota yövieraita varten.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Muuttopuuhia

Eilen oli aika kantaa muutakin tavaraa jo paikoilleen makkariin. Ja kyllä siinä sitten siirrettiinkin nurkasta toiseen.


Vaatekaappia ja isoa lipastoa siirrettiin eniten. Veivailtiin ja käänneltiin. Ja lopuksi tultiin siihen tulokseen, että alkuperäinen ajatus siitä, että kaappi on nurkassa ja lipasto sen vieressä on sittenkin paras. Mutta tuo peiliosa on silloin liikaa.


Pikkukaappi pääsi lähes alkuperäiselle paikalleen. Ennen vaan tuossa olivat kiinteät komerot.


Ja yksi vaatekaappi on vielä pakko laittaa tuohon kakluunin viereen, sillä se on toistaiseksi ainoa henkarikaappi.


Mutta illalla saimme huoneen siihen kuntoon, että pääsimme nukkumaan. Vihtori kävi kurkistelemassa touhuja ja tuli lopulta yöksi tänne nukkumaan.


Sulevi nukkui trenkituvassa, mutta tänään sekin on sopeutunut muuttoon. Ehkä se ei yöllä oikein nukkunut, sillä tänään torkut ovat maistuneet kirjaston sohvalla ja sängyllä.


Kaikki tavarat ovat vielä aivan hukassa erinäisissä pusseissa ja nyssäköissä, mutta varmaan pikkuhiljaa löytävät täällä paikkansa.