Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Tapahtui vuonna 2017

TAMMIKUU

Tammikuussa remontoimme makuukamaria, valoimme kynttilöitä, suunnittelimme eri rakennusten korjauksia, päivitimme puutarhasuunnitelman ja purimme porukalla salia.



HELMIKUU

Helmikuussa tapetoimme makuukamarin, purimme kirjaston seinämateriaalit, pienensimme kirjaston ja salin välistä oviaukkoa, levytimme kirjaston seinät, pilkoimme ystävän avulla salin takan, saimme kevään ensimmäiset tiput ja ihailimme kuttujen talviriehaa.



MAALISKUU

Maaliskuussa kuurasimme kirjaston katon, paperoimme seinät, tapetoimme ja maalasimme ne. Maalasimme kirjaston lattian. Tarkastimme puuttuvan piipun olemassaolon ja korjattavuuden, valitsimme saliin tapetin, ostimme Porin Matin kirjastoon ja ihmettelimme kevään ensimmäisiä kukkasia.



HUHTIKUU

Huhtikuussa siivosimme ja kitkimme kasvihuoneen, saimme muurarin töihin, hella purettiin kokonaan, salin reikä paikattiin, hankimme kesäkalustoja, teimme kasvihuoneeseen altaan, jota aloimme kiveämään ja teimme kaikkialla kevätsiivousta.



TOUKOKUU

Toukokuussa korjasimme paviljonkitasanteen kivimuurin, siivosimme lähes jokaisen styrox-laatikon, levensimme varjopenkin käytävän, kuljettelimme kiviä kasvihuoneeseen, erotimme kutut ja kanat, viimeistelimme kasvimaan kylvöineen, suojasimme kesäkukat vuohilta, teimme varjopenkin valmiiksi, silppusimme risuja ja sisustimme kirjastoa.



KESÄKUU

Kesäkuussa teimme aittapolun, siirsimme sieltä herukat marjatarhaan, kaadoimme aittapihan kaikki vaahterat, joista teimme kerppuja kutuille, silppusimme valtavasti oksia, pilkoimme polttopuita, raivasimme tuoksuvatukon, säilöimme voikukat ja raparperit mehuiksi ja simaksi, kitkimme taas kasvihuoneen ja siivosimme ja kalkitsimme toisen kanalan huoneista.



HEINÄKUU

Heinäkuussa pinosimme loput polttopuut, siivosimme loput risut pihalta, hioimme ja maalasimme makuukamarin lattian, laitoimme heinät seipäille, siivosimme pihatuvan edustan, laitoimme makuukamarin lattialistat paikoilleen, kannoimme huonekalut sisälle ja muutimme taloon asumaan, pidimme sukujuhlat alapihalla, matkailimme kotimaassa, hankimme sängynpäätyjä aitatarvikkeiksi, korjasimme heinät ylisille ja istutimme Suomi 100 -juhlavuoden puuksi tammen aittapihalle.



ELOKUU

Elokuussa korjasimme kattoja, teimme punaherukkasimaa, pilkoimme loput pöllit polttopuiksi ja pinosimme ne, siirsimme punaherukat marjatarhaan, kävimme tehtaalla vaihtamassa salin tapetin, korjasimme satoa vadelmista ja kurpitsoista, vaihdoimme pihatupaan oven, savupiiput tulivat valmiiksi, hankimme isot lasilyhdyt ja poistimme kylpyhuoneen väliseinän.



SYYSKUU

Syyskuussa pönkkäsimme suulin kattoa, laitoimme kissoille luukun, kunnostimme kaivon, aloitimme kefiirituotannon, saimme aloittaa puulämmityksen makuukamarin kakluunissa, upotimme syksyn kukkasipulit, korjasimme rypälesadon, hillosimme, kuivasimme ja pakastimme satoa talteen.



LOKAKUU

Lokakuussa korjasimme loppusadon talteen ja säilöimme sen, aloitimme kombuchan ja junin valmistamisen, teimme syysistutuksia, valmistauduimme talven tuloon talossa, teimme varjolevähtämöön seinät ja portin, istutimme kasvihuoneen entiset kukkasipulit, ja Reino-hellan uudelleen muuraaminen alkoi.



MARRASKUU

Marraskuussa valaisimme pimeää pihaa, Reino-hella alkoi valmistua, poistimme vanhan lämmityskattilan kylpyhuoneesta, löysimme muumion ja päästimme Käpyn jokapäiväisestä lypsystä.




JOULUKUU

Joulukuussa kylpyhuoneen seinä saatiin umpeen, aloitimme puulämmityksen koko talossa, poistimme sähköpatterit käytöstä, päätimme viettää joulun siistityssä talon keittiössä, leivoin ensimmäiset leivät uudessa uunissa, siivosimme keittiön, tein jouluruuat, vietimme tunnelmallisen joulun niiskutellen ja valmistauduimme uuteen vaiheikkaaseen vuoteen.



Huh, olipa siinä ihan tarpeeksi kirjoittamista! Hyvää ja turvallista uutta vuotta sinulle, lukijani!

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Uusi järjestys keittiössä

Arjen tultua voi taas näyttää arkisempia näkymiä. Toki jouluiset kynttilät ja koristeet saavat olla tuvassa vielä loppiaiseen asti, mutta kuvakulmat ovat näissä vähän laajemmat. Niinpä joka kuvassa näkyy sellaistakin, jota ei niin soisi näkyvän. Mutta rehellisyyden nimissä kaikki sellainen saa näkyäkin. Ne tunnelmapalat ovat sitten asia erikseen.

Olimme pitkään miettineet, mitä tehdä pitkällä alatasolla. Kun irrotimme sen viimeisimmältä paikaltaan, huomasimme sen olevan kaksipuolinen. Ja toisella puolella olivat paljon vanhemmat ovet. Olimme jo pohtineet tason purkamista, mutta tämä seikka sai vielä miettimään tason kunnostusta ja uudelleensijoitusta. Tarkkaan harkittuamme sijoitimme tason niemekkeeksi kuistin ja kellarin ovien väliseen tilaan. Tulevaisuudessa sen paikka voisi jopa olla tuossa. Hirsiseinälle tulisi se yläkaappi kellarikomeron seinältä ja alatasoa tiskialtaineen tulisi nurkkaan asti. Tätä käymme seuraavaksi miettimään ja suunnittelemaan.


Hellanpeltien varsien aukaisutila on niin suuri, ettei kylpyhuoneen ja hellan väliin mahdu tiskipöytää. Nyt paikassa on komerossa ollut lipasto, joka on vähän liian leveä. Ehkä tuohon voisi saada sellaisen kapeahkon aamupalakaapin, joka kätkisi mikron ja keittimet. Olemme jopa miettineet sitäkin, ettei tänne tulisi muuta liettä kuin tuo puilla toimiva. Pitää varmaan kokeilla ensi kesänä, lämmittääkö se tilaa liikaa. Jos päädymme toiseen lieteen, sen paikka tulee olemaan tuossa oikealla.


Polttopuut ovat proosallisesti moninaisissa muovilaatikoissa. Nuo laatikot ovat kyllä käytännölliset ulkonäöstään huolimatta. Ja nyt tuossa on sopivasti niille tilaa, ettei jatkuvasti tarvitse rampata hakemassa uutta laatikollista. Joulun kokkailujen myötä puuta kuluikin reilusti, mutta nyt on kulutus jo tasaantunut.


Ikkunaseinällä on ruokailutila. Osa seinästä on vielä purkamatta, mutta eipä tässä ole uusien pintojen kanssa ollut vielä kiirettä. Pyrimme käyttämään mahdollisimman paljon talossa olevia kalusteita, joten mitään uutta ei varmaan täällä tulla näkemäänkään. Sijoittelun kanssa on vielä miettimistä.


Jääkaapin sijoittelu on vielä mietinnässä. Mistään nurkasta ei tunnu löytyvän sille luontaista paikkaa. Ehkä se tulee olemaan kellarikomerossa, sillä se tulee muutenkin olemaan vanhassa tehtävässään ruokakomerona. Ruokakomerossa on samanlainen ikkuna kuin tässä tuvan puolella, sillä ne sijaitsevat symmetrisesti tässä päädyssä.


Onhan tässä pitkä matka vielä valmiiseen keittiöön, mutta varmasti miettimistäkin ja suunnittelemistakin riittää pitkäksi aikaa, että toteutus on varmasti mieleinen ja pitkäikäinen.

tiistai 26. joulukuuta 2017

Pieniä tunnelmapaloja

Kissat saivat kissanminttua jouluherkuksi. Pienen tappelun jälkeen ne asettuivat oikein nätisti sovussa vierekkäin. Muistutin niitäkin joulurauhasta, mutta eivät tainneet siitä sen kummemmin välittää.


Ostin syksyllä alpakkaisen aamiaisserviisin, jonka vihimme jouluksi käyttöön. Molemmille on oma kannu, josta voi kaataa aamuteensä kultareunaiseen ruusukuppiin. Tulevaisuudessa tuvassa nautitaan arkiateriat, mutta pyhänä katetaan kauniimmin salin puolelle.


Talossa ei ole vielä tehty sähköasennuksia, joten olemme olleet koko joulun tuvassakin kynttilävalaistuksen ja parin paristovalosarjan valossa. Hyvin sekin valo on riittänyt. Kattokruunu valaisee aika kivasti, eikä tarvitse pelätä heiluhäntien hyppyjä korkeuksiin.


Talon varastoista löytyi tämä ei niin kovin vanha kynttilänjalka, johon istutin paristokynttilät. Nämä syttyvät illan hämärtyessä ja sammuvat omia aikojaan. Kovin suuri valoteho niissä ei ole, mutta jonkin verran nekin torjuvat pimeyttä.


Vihtori on ollut kuin kotonaan (liiankin) uusissa tiloissa, mutta Sulevi on pitänyt epäluuloa yllä. Sille muutokset ovat aina hitaammin vastaanotettavia kuin Vihtorille. Pikkuhiljaa Sulevikin uskaltaa tulla keittiön puolelle, mutta vielä se ei ole uskaltautunut tuoleille tai sohvalle päiväunille.


Jouluherkkuja olemme nauttineet ihan reilusti, Myös glögi on itsetehtyä rypäleistä ja boysenmarjoista. Mausteita ei sentään kasva Kivimäessäkään. Kotikaljan sijaan valmistin kombutsasta mallasuutteella kuplivan juoman, joka ei aiheuta örpsähdyksiä, eikä maistu hiivalle.


Aatto oli melkoista tohinaa kaiken valmistelun kanssa, mutta muuten olemme ottaneet rennosti. Siihen varmaan vaikuttaa myös se, että Isännällä on ollut flunssaa, joka sitten vapaiden kunniaksi tarttui minuunkin.


Yritimme siitä huolimatta laulaa yhdessä, mutta eihän siitä kähinästä tullut kuin naurua. Ehkä ensi jouluna pidämme sitten sen varsinaisen musiikkituokion.


Minulla olisi ollut tänään työpäivä, mutta jouduin jäämään lepäämään ja kähisemään itsekseni. Lepääminen tuntuu oikein hyvältä.

maanantai 25. joulukuuta 2017

Jouluaatto Kivimäessä

Kun aamunkajo alkoi tulla ikkunoista sisään, oli aika nousta aamupalalle. Olipa hienoa pitkästä aikaa syödä pöydän ääressä. Sitä ei olekaan tapahtunut sitten kesän, kun ilmat viilenivät, eikä pihatuvassa tarennut enää istua. Aamupalaksi oli tuttuun tapaan marjapirtelöä ja teetä, nyt vaan kauniimmin katettuna.


Kohta olikin aika laittaa puuro kiehumaan. Ohrapuuron valmistumiseen menee reilusti aikaa, kun yrittää pitää lämpötilan kohtuullisena, ettei puuro kuohu tai pala pohjaan. Isäntä kiinnitti havuköynnöstä ikkunaan, kun häneltä meni hermot ja hän alkoi kiukkuamaan. Mietin siinä hetken, mitä asialle tekisin, kun hoksasin, ettei Isännällä ollut mitään mielekästä tekemistä. Niinpä komensin hänet kaatamaan sen kränkän männyn paviljonkitasanteelta kutuille jouluherkuksi.


Ja niin palasi rauha Kivimäkeen juuri ajoissa joulurauhan julistamiseen mennessä. Isäntä tuli hyvillä mielin tupaan, kutut olivat tyytyväisiä ja kissoilla oli liiankin lokoisat oltavat.


Katoimme pöydän ja kävimme puurolle. Kynttilöiden kanssa saakin olla todella varovainen, sillä Vihtori on varsin nopea liikkuja, eikä ymmärrä varoa häntäänsä. Kerran se jo suhahti kynttilöiden vierestä häntäkarvat kärventyen. Joten kynttilöitä poltetaan vain se aika, kun syödään.


Perunalaatikko valmistui uunissa puuronkeiton yhteydessä.


Seuraavaksi oli peurapaistin vuoro.


Hetken ruokalevon jälkeen oli aika käydä joulusaunassa. Valoa tuli enää öljylyhdyistä, jotka valaisivat saunaa ikkunan kautta. Saunassa saimme nauttia ihanasta kesän tuoksusta, jonka naapuri oli pakannut meille lahjaksi haudepussiin.


Lumisen (lue jäisen) pihan poikki oli juuri sopiva saunamatka.


Sitten oli aika valmistautua joulupäivälliselle. Tarjolla oli alkupaloiksi kylmäsavulohta vihersalaattipedillä sekä rosollia munien ja etikkakermavaahdon kera.


Pääruuaksi oli uunikukkoa, peurapaistia, imellettyä perunalaatikkoa, punajuurilaatikkoa sekä lanttulaatikkoa. Suuri osa tarjottavista oli omavaraista, mikä vielä lisäsi ruuan nautittavuutta. 


Jälkiruokaa emme edes pystyneet ajattelemaan, joten siirsimme sen joulupäivän lounaalle. Tässäkin oli aika reilusti kahdelle ihmiselle. Kunhan saamme talon remontoitua, kutsumme jouluruualle aina muutaman ihmisen, jolla ei ole mahdollisuutta päästä muuten viettämään tällaista joulua. Meillä oli lapsuudenkodissa tällainen tapa kutsua joku yksinäinen jouluvieraaksi, ja haluan pitää yllä sitä perinnettä.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Kiireisimmät jouluvalmistelut

Aatonaaton agendaan kuului laatikoiden valmistaminen sekä tuvan siivoaminen. Aamun ensimmäinen tehtävä olikin kuoria ja keittää perunat ja laittaa ne imeltymään.


Seuraavaksi valmistin punajuurilaatikon ja rosollin lähes valmiiksi. 


Punajuurilaatikon jälkeen uunissa olivat lanttulaatikot. Kaikki olisivat mahtuneet yhtä aikaakin, mutta tein niitä yhtä lajia kerrallaan. 


Kun lanttulaatikot olivat valmiit, oli jo niin myöhä, etten enää viitsinyt laittaa sitä perunalaatikkoa paistumaan. Ehtiihän se vielä aattonakin.


Iltapäivällä keittiössä näytti vielä aika hurjalta. Isäntä kuskaili laatikkokaupalla tavaroita kuistille, kuistin portaille ja navetan ylisille. Ja vähä vähältä tupa alkoi siistiytyä.


Ihan kohtuullisen joulunviettopaikan ehdimme yhden päivän aikana saamaan. Tässä on pari kuvaa näin alkuun, lisää tulee lähipäivinä, kun näkyy, millaiseen käyttöön koko tila tuli. Se on varmaa, että tässä ainakin syömme juhlallisesti.  


Sohvalla voi sitten ottaa vaikka ruokaperäiset, jos ei jaksa kävellä talon toiseen päähän makuukamariin.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Leivontapäivä

Päätin leipoa joulun leivät uudessa uunissa, jossa jo olemme kokeilleet ansiokkaasti uunilohen valmistamista. Löysin kaapista pussin ruisleipäainesjauhoja, joten päätin tehdä ruislimppuja. Niitä ei täällä Satakunnassa olekaan helppo löytää, sillä ruisleivät ovat lähinnä reiällistä litteää mallia. Pussillisesta sain kuusi limppua, jotka leivoin suoraan pellin päällä, koska puhdasta pöytätilaa ei vielä ollut.


Paistamisen jälkeen limput näyttivät oikein hyviltä. Tuore ruisleipä voin kera on ihana herkku, mutta hetki piti odottaa limppujen jäähtymistä.


Kun limput olivat kohoamassa, tein toisenkin taikinan, johon pääosa jauhoista oli vehnäjauhoja, mutta lisänä grahamjauhoja, puna-apilaa, sesam-siemeniä, kurpitsansiemeniä ja pellavansiemeniä. 


Reilun litran taikinasta tuli neljä isoa leipää tai limppuja kai nämäkin ovat.


Joulun leivät ovat nyt valmiina. Seuraavaksi on laatikoiden vuoro.

perjantai 22. joulukuuta 2017

Keittiön kaaos

Ihastelemme uutta hellaamme keittiössä. Vaikka se viekin remonttirahastosta ison osan, se on niin valtavan hyvä laitos, että todella kannatti ryhtyä kokonaisvaltaiseen pelastamiseen.


Muurari kävi vielä saumaamassa laattojen kapeat saumat. Voimme todella suositella tätä muuraria (Mattilan Manua Lapista) kenelle tahansa, mutta erityisesti perinnerakentajille. Ei kertaakaan ole tarvinnut selitellä, että me nyt vaan haluamme vanhalla systeemillä, kuten joillekin päätään pyörittäville remonttimiehille on joutunut tekemään. :)


Mutta muuten keittiö näyttää hieman keskeneräiseltä. Pientä pintaremonttia olisi vielä tehtävä, että varsinainen idylli puhkeaisi esiin.


Meillä on suurena suunnitelmana saada tämä välisiivottua jouluksi niin, että voimme syödä ateriat keittiön pöydän ääressä. Olemme tällaisen kaaoksen selättäneet kerran ennenkin Koivurinteellä, joten eiköhän täälläkin raivaus onnistu.


Eniten mietityttää, mihin tuo kaikki roina mahtuu jouluksi. 


Vaikka keittiö on enemmän kaaos kuin seesteinen jouluinen tupa, teen täysillä jouluvalmisteluja siellä. Kohta laitankin ruislimput uuniin paistumaan. Ja ajattele, kaikki kuusi limppua mahtuvat sinne yhtä aikaa!